Usein riittää että on vain läsnä

20160804_113217-01

Kun mentoroit tai autat jotakuta, kyse ei ole läheskään aina siitä mitä sinä tiedät: Usein kyse on siitä, miten se tieto implementoituu käytäntöön. Ihmisten kanssa toimiminen on enemmän kuuntelua kuin tarkkaa ohjeistusta jonkin tietyn asian tekemiseen. Kuuntelun lisäksi esimerkin kautta näyttäminen on paras tie pysyviin tuloksiin. Miksi? Koska kun ihmiselle antaa tilaa, on hänellä aikaa opitun käsittelemiseen sekä omille ajatuksilleen.

On luonnollista antaa asioiden välillä vain olla: Joka päivä ei voi tulla uutta opittavaa ja joka päivä ei voi prosessoida uusia asioita. Sanonnassa ’asiat etenevät omalla painollaan’ on ehdottomasti perää. Tietyt asiat etenevät kun niiden antaa edetä. Näin se on etenkin ihmisten kanssa toimiessa. Esimerkiksi valmennussuhde on ihmissuhde siinä missä parisuhdekin. Kyse on hyvin pitkälti samoista asioista. Puskeminen ei auta, sen voin sanoa omasta kokemuksestani.

Mitä jos ihmiselle antaakin täysin oman tilan? Siis millä tavalla? Siten, että on vain ja ainoastaan läsnä. Ei yritä pakottaa mitään. Kyllä vastapuoli tai mentoroitava kysyy kun on sen aika. Ja silloin sinä vastaat oman kokemuksesi ja tietämyksesi perusteella. Uskon vahvasti, että tälloin tieto menee parhaiten perille. Näytetään esimerkkiä, annetaan ihmisen itse prosessoida ja pureskella se tieto ja tämän jälkeen keskustellaan. Aika helppoa teoriassa, niin se on myös käytännössä jos sille antaa mahdollisuuden.

Tuomas

Druck

Tuomas

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta