Tie muutokseen – Osa.1

Lyhyt tarina historiasta ja uuden luomisesta.

Oli vuoden alkupuoli, muistaakseni helmikuun ensimmäinen viikko. Edellinen vuosi (koko vuosi) oltiin jo tehty töitä muutoksen pohjustamiseksi, mikä sitten materialisoitui matkoina, videoina ja nahan uusimisena siltä osin. Halu ottaa etäisyyttä vanhaan, tuttuun ja turvalliseen oli valtava. En kokenut senhetkisessä tekemisessä enää sellaista haastetta, joihin olen aina aikaisemmin tottunut. Haaste auttaa sytyttämään kipinän uudelleen, sen puute tukahduttaa kaiken. Näen asian ajattelin ja ajattelen edelleen.

Takan lämmössä, keskellä ei mitään ja pakkasen paukkuessa pääsin hyvin syvälle itseeni. Niin syvälle, että jos olisin jatkanut vatsa kylläisenä entistä elämääni, en olisi koskaan löytänyt sopivaa töytäisyä elämääni. Enkä varmasti olisi koskaan sen mahdollisuuden keskiössä, jossa nyt olen. Mitä se vaati? Syvää itsetutkiskelua, yksin olemista, ajattelua ja ajatusten purkamista. Kaiken tämän rinnalla myös päivittäisten rutiinien löytämistä ja niistä kiinni pitämistä. Minulle se tarkoittaa lähinnä valtavaa määrää aktiviteetteja, sitä elinehtoa uusille ajatuksille ja ideoille.

Konkreettisesti: Aloin etsiä kontakteja. Tein siitä osan päivittäistä tekemistä. Tein siitä työtä, josta korvaus maksetaan mahdollisesti joskus, rahallinen korvaus siis. Tärkeämpi korvaus ja palkinto itselleni on aina se, että laittaa jonkin prosessin liikkeelle ilman tietoa lopputuloksesta. Ajattelin, että kontaktoimalla ihmisiä joka ikinen päivä, tulen onnistumaan. Tiesin, että jossain on ihminen, joka näkisi mitä tuo Lapinmies oikein puuhaa. Tiesin, että joku näkisi ison kuvan ja luonnoksen siitä teoksesta, mitä tässä yritän piirtää.

Seitsemän kuukautta, yhtään Lapin lisää käyttämättä ja pervorehellisesti pari tuhatta sähköpostia ja satoja puheluita myöhemmin makaan huoneessani selälläni, ikkunat auki yli 3000 metrisiä vuorenhuippuja katsellen ja tätä kirjoittaen siinä tilanteessa, johon itseni visualisoin. ’I fucking made it!’, sanon joskus itselleni, itseäni suggestoiden. Selvisin hengissä siitä henkisestä tilasta, johon olin itseni laittanut. Selvisin siitä fyysisestä yksinäisyyden kolosta, johon myös olin itseni laittanut. Mutta jotta ymmärtäisit oikein, laitoin itseni siihen koloon tahallani, koska halusin muutosta.

Minkälaisia haasteita, turhautumisia, onnistumisen elämyksiä ja voittamisen tunteita tähän prosessiin on sisältynyt? Näistä aiheista jatkan osassa kaksi lähipäivinä,

Tuomas

DCIM121GOPRO

Tuomas

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta