Teen tätä meidän takia

Viikko viikolta se kristallisoituu.

Ajatus siitä, minkä vuoksi täällä ollaan ja minkä vuoksi asioita tehdään. Oi niitä lukemattomia iltoja, kun olen kokenut yksinäisyyttä ja pohtinut jättäväni leikin kesken. Niiden päivien jälkeen, kun olet ottanut isoja liikkuja, tehnyt kaikkesi ja illalla olet kuitenkin kokenut itsesi mitättömäksi. Välillä kun tuntuu väkisinkin, ettei mikään etene. Siinä hetkessä sinä muistutat minua miksi tämä asia on käsillä ja miksi tässä uhrataan yhteistä aikaa.

Olisi helppoa levätä laakereilla. Ilman päämäärää, ottaa lunkisti, tehdä vaan jotain, ’pikkunäppärällä’ tavalla. Mutta ei, se ei riitä, siihen turtuu. Vai onko se vain minusta itsestäni johtuva asia? Siitä, etten ole koskaan tyytyväinen. Ei, enemmän se on sitä, että tuntosarvet on avattu ja on hoksattu, että perhana tässähän on saumat vaikka mihin. Kuten on kaikilla muillakin, jos ja kun on rohkea. Syvempi tarkoitus tätä kuitenkin johtaa ja se on mahdollisuuksien luominen.

Ei ole mitään minua. On vain me. Kaikki on parempaa silloin, kun tunteet ja kokemukset jakaa. ’Katso tuota huippua!’ ’Ai että tuolla on kauniin näköinen järvi!’ Mitä jos pysähdytään tähän välipalalle, tarvitaan vähän lisäenergiaa.’ Tämänkaltaisia ajatuksia. Elämän luonnollista etenemistä, jota voi soveltaa elämään muuallakin kuin keskellä luonnon kauneutta. On totta, että tämä kirjoitus on suoraan sinulle rakkain ihminen. Mutta pienin sovelluksin tästä voitte ottaa kopin aivan te kaikki, jotka kutsun luokseni kylään. Kaikki aika on teidän.

Pian nähdään.

Tuomas

DCIM121GOPRO

Tuomas

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta