Liikkua täytyy silti

Kirjoitettu 3.10.2017

Istun tässä junassa Schynige Plattelta kohti Interlakenia. Heräsin aamulla valtavaan vesisateeseen ja etureisijumiin, joka sai alkunsa eilisestä alamäkijuoksusta: Missasin viimeisen junan Kleine Scheideggiltä kohti Grindelwaldia ja ainoa keino päästä samana iltana Interlakeniin oli juosta reilut 12km ja 1000 metriä alaspäin. Päätös piti tehdä heti ja se päätös oli positiivinen juoksun kannalta.

Oli jo periaatteessa pimeää ja Eiger, Mönch ja Jungfrau olivat menossa piiloon. Ajattelin siitä huolimatta juosta outoa reittiä alas, koska tiesin jo etukäteen kokemuksen olevan ja tulevan ainutlaatuiseksi. En tiedä reittiä, ei ole valoja, on vain perstuntuma siitä mihin pitäisi suunnata. On mentävä ja tehtävä heti, koska tilaisuus voi mennä muuten ohitse. Minä olen päättänyt mennä ja tehdä vaikka ulkopuolella tapahtuisi mitä.

Takaisin etureisijumiin ja kaatosateeseen. Oli myös valtava väsymys, koska olen täällä tekemässä pioneerityötä ja luomassa tuotteita sinulle. Mutta vaikka väsymys on päällä, pitää sinun syödä ja liikahtaa: Nämä on ne ainoat keinot, joilla pelaat itsellesi hyvän tilanteen myös seuraaville päiville. Jätäppä liikkumatta, ideoimatta, katsomatta uudet paikat ja mahdollisuudet, syömättä: Mikään ei etene itsestään ilman tasaisen säännöllistä toteuttamista. Ei palautuminen eivätkä liioin liiketoimet.

Tuomas

Tuomas

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 3
Tykkää jutusta