Sodankylästä Sveitsiin

Matkaa on enemmän kuin laki sallii: Siis fyysistä matkaa, mutta ennen kaikkea henkistä. Koitan seuraavaksi antaa edes jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä se on vaatinut. Niin mikä? Se että olet käytännössä alastomana erämaassa: Tilassa, jossa joudut ja ennen kaikkea saat mahdollisuuden aloittaa kaiken alusta. Aika kutkuttava tilanne.

Niin eihän se tavallista suinkaan ole: Kaivaa itsestä esille ne parhaat puolet ja keskittyä pelkästään niihin. Jättää helppo ja turvallinen elämä ja loikata markkinaan, jossa mikään ei ollut varmaa eikä ole edelleenkään. Mutta kun se ei pelota: Päinvastoin se antaa valtavan määrän virtaa tiedostaa tosiasia, että mikään ei tule ilmaiseksi ja kaikki on itsestä kiinni.

Mitä tekee mies, kun hänen koko identiteettinsä katoaa jalkojen alta? On kaksi vaihtoehtoa: Luovuttaa tai uudistua. Minä päätin luoda elämäni tärkeimmille ihmisille paremman elämän, sellaisen jossa ollaan rohkeita, näytetään esimerkin kautta, ei välitetä ulkoisista äänistä ja halutaan vain ihmisen parasta. Uusiutuminen vaatii yllättävän paljon, mutta se on yksi tärkeimmistä asioista, joita ihminen voi elämässään tehdä.

Voiko yksilö tehdä jotain muuta kuin seurata vaistoaan? Kannattaako tehdä jotain muuta kuin olla rohkea ja pyrkiä auttamaan täydestä sydämestään? Ihmiselämä on lyhyt ja siihen kuuluu oleellisena osana ajan maksimointi. Osana kasvamista on turhien asioiden välttäminen ja itsensä kehittämiseen keskittyminen. Koskaan ei kannata ajatella kenestäkään mitään ennen kuin toista on kuunnellut ja on ymmärtänyt sen tosiasian, että muutos on mahdollinen ja se on realismia.

Tuomas