Mitä aika korvessa opetti?

Vietin huhti-toukokuussa rapiat 3,5 viikkoa kotopuolessa Keski-Lapissa ilman viestimiä keskittyen vain ja ainoastaan ajatustenjuoksuun. Itseeni. Kokkaamiseen. Olemaan läheisten kanssa. Niihin asioihin, joita teen toki muutenkin joka päivä, nyt vain etsin eri tulokulman kaikelle. Ehkä uudenkin tulokulman. Olen vahvasti sitä mieltä, että kun ihminen saa olla rauhassa omien ajatustensa kanssa, on hän silloin oma itsensä: Sitä tilaa on vaikea ellei jopa mahdoton saavuttaa jatkuvasti aikataulutetussa kujanjuoksussa.

Huomaan itse toimivani optimaalisesti, kun pysyn poissa erilaisilta näytöiltä. En tarvitse pakoa realiteeteista tv:n, podcastien tai vlogien muodossa, koska tässä on yksi ainoa oma elämä elettävänä. Olen takonut tätä ajatusta päähäni systemaattisesti lähikuukaudet ja askel askeleelta se alkaa tuottaa yhä enemmän tulosta. Mitä se tulos tarkoittaa on se, että löytyy keinot keskittyä siihen mikä merkitsee ja niistä tärkein on itsensä kehittäminen.

Minulle progressio ei merkitse materiaa missään muodossa: Sitä on ollut itse asiassa aivan liikaa historiassa ja mihin se monesti ainakin silloin johti, oli harhapolku. Kuvitelma siitä, että kaikki on loistavasti vaikka todellisuus olikin aivan toista. Se johtaa myös liialliseen tyytyväisyyteen, joka taas tappaa nälän. Mietippä tilannetta, jossa sinulla on vatsa jatkuvasti täynnä ruokaa: Eihän silloin halua saati pysty liikkumaan, koska ei pysty eikä ennen kaikkea tarvitse.

Sanon usein tuttavilleni leikkisän tosissani, että täällä Sveitsissä vallitsee standby-kulttuuri. Ihmisillä on asiat niin uskomattoman hyvin, ettei tarvitse tehdä nopean dynaamisia liikkeitä. Istutaan jo valmiiksi vanhan rahan päällä, jota ei tarvitse nopeasti sijoittaa eikä uusiin ideoihin tarvitse nopeasti tarttua. Minusta elämä on merkityksetöntä, jos ei ole jatkuvaa nälkää, paloa, halua mennä eteenpäin ja näyttää pitkäjänteisyyden suuntaa. Tämä vain esimerkkinä tästä kulttuurista, enhän olisi täällä ellen näkisi mahdollisuutta.

Täällä mulla on sama rauha kuin Keski-Lapin erämaissa ja se rauha on nostanut rimaa, tahtotilaa, yrittämistä sekä kokeilun- että auttamisenhalua tasolle, josta ei ole paluuta.

Tuomas

Toimiiko aikatauluttomuus?

DCIM118GOPRO

Niin, toimiiko se? Mitä olet itse mieltä aiheesta? Oletko kokeillut hypätä pois oravanpyörästä edes hetkeksi? Ellet ole sitä tehnyt, suosittelen sen tekemistä lähiaikoina. Se vapauttaa voimavarojasi, pääset syvemmälle sisään omaan minääsi ja kenties opit itsestäsi jotain uutta. Vaikka nykyinen elämänmenosi olisikin tyydyttävällä tasolla, tuntemattoman oven avaaminen voi nostaa sinut aivan uudelle tasolle. Sille kannattaa ainakin antaa mahdollisuus.

Tarkennan vielä mitä tarkoitan: Vastavoimia. Fyysinen rasitus vs. uni. Mentaalinen kuorma vs. henkinen relaksoituminen. Puhtaasti syöminen vs. herkuttelu. Ryhmässä tekeminen vs. yksin touhuaminen. Kävely vs. juoksu. Ehkä ei parhaita esimerkkejä, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan. Kun on kiire töissä, ruuhkavuodet ja elämä on muuten hektistä, rauhoittuminen luonnossa on yksi parhaita vaihtoehtoja. Tätä minä elän, teen ja tarjoan sinulle silloin kun sitä tarvitset. Ja siihen kaikkeen liittyy aina urheilu ja liikunta. 365 päivää vuodessa.

Hyvinvointia on lähestyttävä rennommin. On pakko, sillä nykyinen tie ei ole kestävä. Kupla tulee puhkeamaan ehkä ennemmin kuin ymmärrätkään. En tarkoita pyörän keksimistä uudelleen, puhun ainoastaan eri tulokulmasta treenaamiseen, syömiseen ja kokonaisuuden hallintaan liittyen. Minä näytän sinulle sen tien ja kerron siitä: Se on elämäntehtäväni. Olen varma, että sinäkin haluat olla terve, ehjä, vammavapaa, stressivapaa, flunssaton ja paljon muuta. Kiire, täysillä tekeminen ja volyymiin fokusoituminen ei sitä autuutta tuo.

’Olen päässyt luontoon vailla pelkoa eksymisestä ja ilman nuotion sytyttämistaitoja. Olen kuunnellut tarinoita lempeästä hyvinvointifilosofiasta kotatulen loimussa ajantajuni kadottaen. Olen nukkunut sviittitason majoituksessa täydellisestä hiljaisuudesta nauttien. Olen hikoillut, rentoutunut, nauttinut ja ehtinyt ajatella.’

Kiitos yllä olevista ajatuksista sinulle, jota sain auttaa viikonvaihteen aikana. Pääsimme tavoitteeseen olemalla monipuolisesti aktiivisia joka päivä, ilman kiirettä, ilman paineistavaa aikataulua ja rennosti asiaan suhtautuen. Olen varma, että paluumatkasi on rentouttava ja huomiseen päivään on mukavampi lähteä.

Tuomas

DCIM118GOPRO