Haluan dominoida

Elämää. En sinua. Sitä suuntaa mihin tämä tarina etenee. Ei ole tarkoitus hakata suunnitelmaa kiveen, koska elämä ei vain mene sillä tavalla. Puhun nyt valinnoista, joita meillä kaikilla on päivittäin edessä. Kokemus ja tuntuma on opettanut, että missään nimessä kaikelle ei kannata sanoa kyllä. Muistan vielä ne ajat kuin eilisen kun yes oli todellakin yes. Ei ollut kykyä nähdä metsää puilta ja pitkäjänteisyys puuttui. Enää ei puutu, nyt on vain ja ainoastaan pitkäjänteisyyttä.

Sinä pystyt hallitsemaan elämääsi. Et totaalisesti, mutta päätösten osalta. Minä ajattelen asioita aina siten, että miten tämä kyseinen valinta vie minua kohti päämäärää. Jos valinnasta ei ole hyötyä, en tee sitä. Jos tietyn ihmisen tapaaminen arvioni mukaan ei edistä tavoitettani, en tapaa tätä ihmistä. Laskelmoitua? Ei ole muuta vaihtoehtoa, koska meillä kaikilla on sama 24 tunnin periodi käytössä per päivä. Jos aikaa menee hukkaan, et tule koskaan saamaan sitä menetystä takaisin.

Dominointi tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että valitsee seuransa: Ympäröit itsesi niillä ihmisillä, jotka auttavat sinua, tukevat sinua, rakastavat sinua eivätkä koskaan puhu pahaa sinusta. Minulle se ei ole ollut aina helppoa, mutta matkalla on opittu. Ja se oppiminen tuntuu pirun hyvältä! Minä ja sinä ansaitsemme elämän, joka on meidän näköisemme: Se tarkoittaa sitä, että härkää on otettu sarvista niin tiukasti, että kovinkaan ravistelu ei heilauta sinua pois kyydistä.

Tuomas

Takaa ohi

Eletään 90-luvun alkua. Meillä oli koulussa juoksukisat, joita kutsuttiin katujuoksuksi. Reitti kulki neliönmuotoisesti kylän keskustassa ja koko kylä oli kerääntynyt seuraamaan kisaa. Vanhemmat, ystävät, tuttavat, koulukaverit, kaikki. Kisaa juostiin eritasoisissa joukkueissa, joissa oli muistaakseni neljä juoksijaa. Juoksin yleensä ns.ankkuriosuuden, joka oli usein se ratkaisevin. En malttanut odottaa vuoroani etenkään silloin, kun olimme takaa-ajoasemassa. Se oli selvä merkki siitä, että kilpailuvietti oli syttynyt.

Aina ei voitettu, mutta olin omalta osaltani valmis puristamaan ja antamaan kaikkeni, jotta näin kävisi. Tavoitteena ei ollut vain juosta juoksua läpi vaan nimenomaan voittaa. Takaisin tähän päivään yli 25 vuotta myöhemmin. Olen kasvanut ja oivaltanut miten herkullinen asetelma on lähteä sata metriä tai enemmän toisten takaa. Miksi? Koska tässä tilanteessa on oltava hereillä koko ajan. Missään nimessä en valmistanut itseäni tätä tilannetta varten vain osanoton takia. Tarkoitus on ottaa koko homma haltuun.

Harva ymmärtää nälän merkitystä: Henkisen, tavoitteellisen sekä fyysisen nälän. Jos jääkaappisi on koko ajan täynnä, autossasi on aina polttoainetta ja voit mennä aina ravintolaan syömään, nälkä katoaa. Nälkä parantua, parantaa ja kehittyä. Toistan hieman ajatuksiani, mutta ei ole herkullisempaa tilannetta kuin nähdä edessä kylläinen ihminen. Ihminen, joka on jo nostanut kädet kattoon ymmärtämättä että matkaa on vielä jäljellä. Joku toinen tulee takaa toisella strategialla ja uudella energialla, koska vaihtoehtoja on.

Mitä haluan sanoa on se, että pidä tämä asetelma mielessäsi joka ikinen päivä tästä eteenpäin: Näin jaksat uudistua ja motivaatiosi säilyy tapissa. Elämäsi loppuun asti.

Tuomas