Elämässä pitää olla draivia!

Jos ei ole draivia tai tavoitteita, ei ole mitään.

Lähtikö tämä hieman provosoivasti liikkeelle? Ihminen on luonnollisimmillaan silloin kun saa toteuttaa itseään: Saa tehdä sitä mitä haluaa, viedä unelmiaan eteenpäin ja kun arvostusta tulee lajitovereilta. Tämä on tietysti se ideaalimaailma ja -tilanne, johon me kaikki haluamme päästä ja mitä me tavoittelemme. Mutta se on ainoa asia jota kohti kannattaa edetä. Miksikö? Siksi koska tämä tilaisuus nimeltä elämä on ainutlaatuinen ja koet nämä hetket oletettavasti vain kerran. Ja kyllä, kaikilla on tämä mahdollisuus, se vain vaatii valtavasti rohkeutta hypätä niitä kohti ja olla valmis kestämään epämukavuutta uudelleen, uudelleen ja uudelleen.

Mikä se minä olen sanomaan mistään mitään? Kaikille meille on mielestäni herättely ja ravistelu aina aika ajoin paikallaan ja sitähän minä tässä vain teen. Draivi tarttuu, mutta samoin tarttuu myös laiskuus. Sitä on varmasti liikkeellä edelleen meillä kaikilla toisinaan, mutta mitä voit itse tehdä, on valita se energia mitä imet itseesi. Ovatko vibat positiivisia, odottavalla kannalla vai hyvin passiivisia? Kärsivällisyys on hyve ja erittäin tärkeää, mutta se ei tarkoita sitä etteikö aina olisi jotain mitä voit tehdä eteenpäinmenon kannalta.

Ei elämän pidä olla helppoa vaikka sitä valtavasti tavoitellaan: Se ei ole inhimillinen tila. Jos sulla on nälkä, olet varmasti valmis tekemään enemmän asioita sen tyydyttämiseksi. Jos sinulla ei ole rahaa, tuskin odotat että joku sinut pelastaisi vaan teet asian eteen jotain. Kun käännetään asia toisinpäin, jos sinulla on ns.kaikkea, mistä löydät draivin seuraavaa askelta varten? Voi olla, että helppo elämä alkaa houkutella ja haluat ns.nauttia siitä mitä sinulla on. Ei, ei ja vielä kerran ei, ihmistä ei ole luotu moiseen. Meidät on luotu tekemään, olemaan aktiivisia, auttamaan ja sitä kautta luomaan tästä paikasta nimeltä maailma parempi kaikille. Ei passivoivasti vaan eteenpäin vievästi, sillä historiaan emme voi palata.

Tuomas

Sodankylästä Sveitsiin

Matkaa on enemmän kuin laki sallii: Siis fyysistä matkaa, mutta ennen kaikkea henkistä. Koitan seuraavaksi antaa edes jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä se on vaatinut. Niin mikä? Se että olet käytännössä alastomana erämaassa: Tilassa, jossa joudut ja ennen kaikkea saat mahdollisuuden aloittaa kaiken alusta. Aika kutkuttava tilanne.

Niin eihän se tavallista suinkaan ole: Kaivaa itsestä esille ne parhaat puolet ja keskittyä pelkästään niihin. Jättää helppo ja turvallinen elämä ja loikata markkinaan, jossa mikään ei ollut varmaa eikä ole edelleenkään. Mutta kun se ei pelota: Päinvastoin se antaa valtavan määrän virtaa tiedostaa tosiasia, että mikään ei tule ilmaiseksi ja kaikki on itsestä kiinni.

Mitä tekee mies, kun hänen koko identiteettinsä katoaa jalkojen alta? On kaksi vaihtoehtoa: Luovuttaa tai uudistua. Minä päätin luoda elämäni tärkeimmille ihmisille paremman elämän, sellaisen jossa ollaan rohkeita, näytetään esimerkin kautta, ei välitetä ulkoisista äänistä ja halutaan vain ihmisen parasta. Uusiutuminen vaatii yllättävän paljon, mutta se on yksi tärkeimmistä asioista, joita ihminen voi elämässään tehdä.

Voiko yksilö tehdä jotain muuta kuin seurata vaistoaan? Kannattaako tehdä jotain muuta kuin olla rohkea ja pyrkiä auttamaan täydestä sydämestään? Ihmiselämä on lyhyt ja siihen kuuluu oleellisena osana ajan maksimointi. Osana kasvamista on turhien asioiden välttäminen ja itsensä kehittämiseen keskittyminen. Koskaan ei kannata ajatella kenestäkään mitään ennen kuin toista on kuunnellut ja on ymmärtänyt sen tosiasian, että muutos on mahdollinen ja se on realismia.

Tuomas