Mulla on nälkä

Tämä teksti on kirjoitettu lisäämään draivia jokapäiväiseen tekemiseesi. On tärkeää, ettet käännä heti lämpöä isommalle kun tulee kylmä.

Oli entinen elämä. 10 hienoa vuotta kuntovalmennuksen parissa: Niistä hetkistä nautin jokaisesta, ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna. Sitten nälkä katosi. Kaikki oli liian helppoa: Ei sinänsä ihmisten auttaminen, mutta kaikki sen ympärille liittyvä. Se oli rutiininomaista ja minun keskimmäinen nimi ei ole rutiini. Tarvitsen vaihtelua, dynaamisuutta ja uusia ärsykkeitä. Siitä se lähti, muutos parempaan ja isompaan.

Kenties ajattelin, että tässäkö tämä nyt on. Elämä. Olin jo nähnyt paljon, mutta en halunnut sitä samaa mitä ennenkin. Halusin kehittyä ihmisenä ja viedä itseni todelliselle epämukavuusalueelle. Vähän minä tiesin mitä se epämukavuus todellisuudessa tulisi olemaan. Kyllä, kaikki on hienoa, siistiä, nättiä, organisoitua ja osittain aivan överiä täällä Sveitsissä. Mutta sen takia en ole täällä. En etsi helppoa elämää, vaan etsin uutta auttamisen tasoa. Minusta näin meidän jokaisen tulisi tehdä.

Pitää pystyä parempaan. Pitää pyrkiä parempaan. Ainoa tapa, jolla siihen tilaan pääsee, on riisua itsensä totaalisen alasti. Nousta vuorelle ilman vettä, nähdä konkreettisesti nälkää ja kestää epävarmuutta. Hetkinen, mistä nyt on kysymys? Siitä, että täytyy menettää nälkä ja monia muitakin asioita elämässä, miten sitä muuten voisi arvostaa perusasioita? Minut tämä Alppimatka on kasvattanut uudelle tasolle ja uskallan ja annan itselleni luvan ajatella isosti.

Täytin reilut 2 viikkoa sitten 38 vuotta enkä aio tuhlata aikaani pienesti tekemiseen enää koskaan. Haluan että kuljet vierelläni, et perässäni.

Tuomas

Elämässä pitää olla draivia!

Jos ei ole draivia tai tavoitteita, ei ole mitään.

Lähtikö tämä hieman provosoivasti liikkeelle? Ihminen on luonnollisimmillaan silloin kun saa toteuttaa itseään: Saa tehdä sitä mitä haluaa, viedä unelmiaan eteenpäin ja kun arvostusta tulee lajitovereilta. Tämä on tietysti se ideaalimaailma ja -tilanne, johon me kaikki haluamme päästä ja mitä me tavoittelemme. Mutta se on ainoa asia jota kohti kannattaa edetä. Miksikö? Siksi koska tämä tilaisuus nimeltä elämä on ainutlaatuinen ja koet nämä hetket oletettavasti vain kerran. Ja kyllä, kaikilla on tämä mahdollisuus, se vain vaatii valtavasti rohkeutta hypätä niitä kohti ja olla valmis kestämään epämukavuutta uudelleen, uudelleen ja uudelleen.

Mikä se minä olen sanomaan mistään mitään? Kaikille meille on mielestäni herättely ja ravistelu aina aika ajoin paikallaan ja sitähän minä tässä vain teen. Draivi tarttuu, mutta samoin tarttuu myös laiskuus. Sitä on varmasti liikkeellä edelleen meillä kaikilla toisinaan, mutta mitä voit itse tehdä, on valita se energia mitä imet itseesi. Ovatko vibat positiivisia, odottavalla kannalla vai hyvin passiivisia? Kärsivällisyys on hyve ja erittäin tärkeää, mutta se ei tarkoita sitä etteikö aina olisi jotain mitä voit tehdä eteenpäinmenon kannalta.

Ei elämän pidä olla helppoa vaikka sitä valtavasti tavoitellaan: Se ei ole inhimillinen tila. Jos sulla on nälkä, olet varmasti valmis tekemään enemmän asioita sen tyydyttämiseksi. Jos sinulla ei ole rahaa, tuskin odotat että joku sinut pelastaisi vaan teet asian eteen jotain. Kun käännetään asia toisinpäin, jos sinulla on ns.kaikkea, mistä löydät draivin seuraavaa askelta varten? Voi olla, että helppo elämä alkaa houkutella ja haluat ns.nauttia siitä mitä sinulla on. Ei, ei ja vielä kerran ei, ihmistä ei ole luotu moiseen. Meidät on luotu tekemään, olemaan aktiivisia, auttamaan ja sitä kautta luomaan tästä paikasta nimeltä maailma parempi kaikille. Ei passivoivasti vaan eteenpäin vievästi, sillä historiaan emme voi palata.

Tuomas