Natural Way Of Doing Things

DCIM116GOPRO

Ilmiöt kiinnostavat ja niistä puhumisessa ei ole mitään henkilökohtaista.

On taas se aika vuodesta. Muurahaiset kokoontuvat pesillensä. Olkoon nämä pesät sitten tunturikeskuksia, mökkejä tai muita keskittymiä. Alkaa tajuton säpinä, härdelli. Kaikkea pitää ehtiä tehdä: Laskea, väkisinhiihtää, olla sosiaalinen, vetää kännit, palautua känneistä, syödä, juoda ja tehdä kaikki tämä uudestaan niin kauan kun ei enää jaksa. Pitäähän niitä sirkushuveja olla sanoisi joku. Tottakai pitää, ei siinä mitään ja pitäähän itse kunkin saada leipänsä, jotta tämä rakennettu torni ei murtuisi. Mutta dilemma piilee siinä, että ethän sinä todellisuudessa palaudu mistään eikä tämä eroa normaalista arjestasi ollenkaan. Ja siinä ei ole mitään järkeä, katsoit asiaa sitten mistä kulmasta tahansa. Stress over stress, pahin mahdollinen skenaario.

Jos tarvitset lomaa jostakin, jokinhan on selkeästi mennyt pieleen. Mistä otat lomaa, elämästä? Ei elämässä ole off-päiviä. Mikset rakenna kokonaisuutta siten, ettet ole koskaan väsynyt, uupunut tai muuten epävireinen? Esimerkiksi ajatus siitä, että harjoituksen pitää sattua ja tuntua on täysin käsittämätön ja jälkeenjäänyt. Lapinmies sanoo tähän, että solet pösilö! Ja selvä masokistin perikuva. Oleellisinta on pysyä vireessä, olla valmiudessa mihin tahansa fyysiseen askareeseen ja ylipäänsä pystyä päivittäiseen aktiivisuuteen. Jos sinun käsityksesi aktiivisuudesta on prässisarja tai juoksumatolla veivaaminen, olet vielä kaukana atleettisuuden ja luonnollisen tekemisen määritelmästä. Koneiksi ja prässin pukkaajiksihan iso massa toki halutaan muuttaa, mielenkiintoisinta on se missä viipyvät ihmisen kokonaisvaltaista kehitystä palvelevat ratkaisut.

Yksi irvileuka kysyi aiemmin, että mitä luonnollista oli Dorian Yatesin tapaamisessa? Eikö hän ole nimenomaan luonnottomuuden määritelmä? Toimit siis periaatteitasi ja sloganiasi vastaan. Tottakai se on luonnotonta ja typerää toimia miten hän toimi, hän tietää sen itsekin. Eikä hän tekisi sitä koskaan uudelleen missään olosuhteissa. Luonnollista ja arvostettavaa oli kuitenkin se, että hän uskoi omaan visioonsa. Hän ei mennyt massan ja yleisten ulkoa ohjattujen toimintamallien mukaisesti vaan raivasi oman tiensä omalla tavallaan. Visio oli jopa sokea, mutta sen kehitys ja rajojen rikkominen vaatii. Kaikilla ei ole sitä visiota eikä tarvitsekaan olla: Silloin sitä ei kannata pelkän individualismin aikakauden (lue: sosiaalisen median) luoman mahdollisuuden vuoksi edes yrittää. Pyörän uudelleen keksimisen yrittäminen ja massan seuraaminen ei ole järkevää.

Vilkaiseppa joskus pihallesi ja seuraa eläinmaailman touhuja. Vai oletko liian kiireinen siihen? Huvittuneena seuraan sivusta tätä kilpajuoksua.

Tuomas

20160326_094233-01

Perhe, Himalaja ja muuan Dorian Yates

Ajatukseni oli listata tähän TOP3 merkityksellisimmät tarinat viime vuodelta. Mutta välittömästi tämän ajatuksen syntyessä huomasin, että eihän se ole mitenkään mahdollista. Miksei? Koska jokainen tarina on tehty ajatuksella: Ne on valittu käsin, tarkasti ja mukana on vain ja ainoastaan sellaista materiaalia, josta koen olevan muille hyötyä. Ei niitä voi täten listata. Vuosi 2015 oli vasta vuosi numero 1 pitkäjänteisen kalkuloidussa matkassani ja videot ovat vain yksi ilmaisun muoto.

Mutta mikä se hyöty sitten on? Tämä minun pitää yrittää tiivistää jotenkin järkevästi ja lyhyesti. Olen kriittinen, koska liikunta-ala on jumissa. Se on niin jumissa, että kaikki toistavat samaa mantraa koko ajan. Se on trendi-ala ja trendeihin hyppäävät usein sellaiset tekijät, joilla ei ole aidosti asiaa kyseiselle alalle. Tästä voidaan kuitenkin nousta: Luovan ja todellisuudessa avoimen keskustelun avulla. Tietystikään sitä ei hetkessä synny, jos ja kun vallitsevaan mainstream-ajatteluun tuodaan uutta näkökulmaa. Pitää olla kompetenssia, sitä joka syntyy vain ajan kanssa.

Tässä kuitenkin KOLME mieleenpainuvinta tarinaani satunnaisessa järjestyksessä lyhyen johdannon säestämänä.

HIMALAJA

20141217_144526-01

Oli vuoden 2014 elokuu ja olin hyvän ystäväni kanssa pelaamassa tennistä Pondicherryssä Intiassa. Pohdimme siellä päissämme (nimenomaan päissämme) seuraavaa steppiä ja seuraavaa tapaamistamme. Se sovittiin Kalimpong-nimiseen kaupunkiin West-Bengaliin. Tarkoitus oli tehdä pitkä vaellus ja viedä jatkuvaa henkistä kehitystä eteenpäin siihen parhaiten soveltuvissa puitteissa. Lopputulos on nähtävissä alla.

ITÄVALTA

DCIM109GOPRO

Mainitsin jo aiemmin olevani perhekeskeinen mies. Ei se aina niin ole ollut, mutta nykyään se on ja mikä merkitsee on nykyhetki. Siksi päätin tehdä vanhemmilleni palveluksen ja näyttää heille miten stressiä poistetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Siihen ei liity spurtit, huutaminen, kellon mukaan syöminen eikä liioin kiire. Siihen liittyy luonnollisuus kaikessa muodossaan. Tämä esimerkki on tarkoitettu kaikille, ei pelkästään +60v ihmisille.

MR.YATES

2015-07-03 12.39.26 (1)-01

”Mr.Yates, you only drink hard liqueur out of that (=kuksa)!” Olen jääkiekko- ja yleisurheilutaustainen multiurheilija, mutta kehonrakennus ja voimailu yleisesti on ollut aina lähellä sydäntäni. Yli 25 vuotta. Siihen aikaan ajoittuu Herra Yatesin kultakausi kun itse otin harha-askelia lihaskuntoharjoittelun maailmaan. Tarinaa ja sopivaa hetkeä pohjustettiin kauan, etenkin keskustelumme antiin olen äärimmäisen tyytyväinen.

U feel me?

Tuomas