Elämässä pitää olla draivia!

Jos ei ole draivia tai tavoitteita, ei ole mitään.

Lähtikö tämä hieman provosoivasti liikkeelle? Ihminen on luonnollisimmillaan silloin kun saa toteuttaa itseään: Saa tehdä sitä mitä haluaa, viedä unelmiaan eteenpäin ja kun arvostusta tulee lajitovereilta. Tämä on tietysti se ideaalimaailma ja -tilanne, johon me kaikki haluamme päästä ja mitä me tavoittelemme. Mutta se on ainoa asia jota kohti kannattaa edetä. Miksikö? Siksi koska tämä tilaisuus nimeltä elämä on ainutlaatuinen ja koet nämä hetket oletettavasti vain kerran. Ja kyllä, kaikilla on tämä mahdollisuus, se vain vaatii valtavasti rohkeutta hypätä niitä kohti ja olla valmis kestämään epämukavuutta uudelleen, uudelleen ja uudelleen.

Mikä se minä olen sanomaan mistään mitään? Kaikille meille on mielestäni herättely ja ravistelu aina aika ajoin paikallaan ja sitähän minä tässä vain teen. Draivi tarttuu, mutta samoin tarttuu myös laiskuus. Sitä on varmasti liikkeellä edelleen meillä kaikilla toisinaan, mutta mitä voit itse tehdä, on valita se energia mitä imet itseesi. Ovatko vibat positiivisia, odottavalla kannalla vai hyvin passiivisia? Kärsivällisyys on hyve ja erittäin tärkeää, mutta se ei tarkoita sitä etteikö aina olisi jotain mitä voit tehdä eteenpäinmenon kannalta.

Ei elämän pidä olla helppoa vaikka sitä valtavasti tavoitellaan: Se ei ole inhimillinen tila. Jos sulla on nälkä, olet varmasti valmis tekemään enemmän asioita sen tyydyttämiseksi. Jos sinulla ei ole rahaa, tuskin odotat että joku sinut pelastaisi vaan teet asian eteen jotain. Kun käännetään asia toisinpäin, jos sinulla on ns.kaikkea, mistä löydät draivin seuraavaa askelta varten? Voi olla, että helppo elämä alkaa houkutella ja haluat ns.nauttia siitä mitä sinulla on. Ei, ei ja vielä kerran ei, ihmistä ei ole luotu moiseen. Meidät on luotu tekemään, olemaan aktiivisia, auttamaan ja sitä kautta luomaan tästä paikasta nimeltä maailma parempi kaikille. Ei passivoivasti vaan eteenpäin vievästi, sillä historiaan emme voi palata.

Tuomas

Mitä aika korvessa opetti?

Vietin huhti-toukokuussa rapiat 3,5 viikkoa kotopuolessa Keski-Lapissa ilman viestimiä keskittyen vain ja ainoastaan ajatustenjuoksuun. Itseeni. Kokkaamiseen. Olemaan läheisten kanssa. Niihin asioihin, joita teen toki muutenkin joka päivä, nyt vain etsin eri tulokulman kaikelle. Ehkä uudenkin tulokulman. Olen vahvasti sitä mieltä, että kun ihminen saa olla rauhassa omien ajatustensa kanssa, on hän silloin oma itsensä: Sitä tilaa on vaikea ellei jopa mahdoton saavuttaa jatkuvasti aikataulutetussa kujanjuoksussa.

Huomaan itse toimivani optimaalisesti, kun pysyn poissa erilaisilta näytöiltä. En tarvitse pakoa realiteeteista tv:n, podcastien tai vlogien muodossa, koska tässä on yksi ainoa oma elämä elettävänä. Olen takonut tätä ajatusta päähäni systemaattisesti lähikuukaudet ja askel askeleelta se alkaa tuottaa yhä enemmän tulosta. Mitä se tulos tarkoittaa on se, että löytyy keinot keskittyä siihen mikä merkitsee ja niistä tärkein on itsensä kehittäminen.

Minulle progressio ei merkitse materiaa missään muodossa: Sitä on ollut itse asiassa aivan liikaa historiassa ja mihin se monesti ainakin silloin johti, oli harhapolku. Kuvitelma siitä, että kaikki on loistavasti vaikka todellisuus olikin aivan toista. Se johtaa myös liialliseen tyytyväisyyteen, joka taas tappaa nälän. Mietippä tilannetta, jossa sinulla on vatsa jatkuvasti täynnä ruokaa: Eihän silloin halua saati pysty liikkumaan, koska ei pysty eikä ennen kaikkea tarvitse.

Sanon usein tuttavilleni leikkisän tosissani, että täällä Sveitsissä vallitsee standby-kulttuuri. Ihmisillä on asiat niin uskomattoman hyvin, ettei tarvitse tehdä nopean dynaamisia liikkeitä. Istutaan jo valmiiksi vanhan rahan päällä, jota ei tarvitse nopeasti sijoittaa eikä uusiin ideoihin tarvitse nopeasti tarttua. Minusta elämä on merkityksetöntä, jos ei ole jatkuvaa nälkää, paloa, halua mennä eteenpäin ja näyttää pitkäjänteisyyden suuntaa. Tämä vain esimerkkinä tästä kulttuurista, enhän olisi täällä ellen näkisi mahdollisuutta.

Täällä mulla on sama rauha kuin Keski-Lapin erämaissa ja se rauha on nostanut rimaa, tahtotilaa, yrittämistä sekä kokeilun- että auttamisenhalua tasolle, josta ei ole paluuta.

Tuomas