Kun draivi loppuu

DCIM119GOPRO

Juuri kun olet pääsemässä kauan tavoittelemaasi maaliin, kone alkaa yskiä. Bensa loppuu, diesel ei enää riitäkään viimeisille kilometreille. Mikään ei enää sanan varsinaisessa merkityksessä kiinnosta. Sinunhan piti olla supermies: Kova jätkä, joka selviää kaikesta ja kävelee vaikka käsillä kuuhun. Paskan marjat, tavallinen kuolevainen. Ihminen, jolla on tunteet. Ihminen, joka on kehittynyt itsekeskeisestä urheilijasta laajakatseiseksi yksilöksi. Ihminen, joka välittää. Ihminen, jolle riittää lähipiirin arvostus.

Päättäväisyys onnistua kunnianhimoisissa tavoitteissa vaatii uhrauksia: Ne uhraukset ovat usein sellaisia, että ne vaikuttavat läheisiin ja eivät aina parhaalla mahdollisella tavalla. Ovatko uhraukset sen arvoisia? Periaatteessa eivät. Ainakaan minä en halua päästä tavoitteeseeni keinolla millä hyvänsä. Ei se ole sen arvoista. Seisoa vuoren huipulla yksin ilman mahdollisuutta jakaa se hetki. Luulen kuitenkin, että nämä ajatukset ovat suhteellisen normaaleja, minä vaan tuon ne esille enkä pidä niitä sisälläni. Miksi? Koska joku jossain voi hyötyä siitä.

DCIM119GOPRO

Pelottaa. Kaikki uusi saa sen aikaan. Työtä on kuitenkin tehty valtavasti: Sellaista työtä, mikä ei välttämättä näy ulospäin. Sellaista työtä, josta ei saa rahallista vastiketta ollenkaan. Mutta eihän tätä sen takia tehdäkään. Näitä asioita pitää muistuttaa itselle heikolla hetkellä: Olet jo saavuttanut jotain ja se jokin alkaa pian materialisoitumaan konkreettisesti. Ei se heikkopäisten hommaa ole asua keskellä metsää 1,5 vuoden ajan odottaen vain ja ainoastaan tätä tulevaa tilannetta. Pohjustaen, kääntäen, vääntäen, usein itkien ja huutaen. Mutta eihän sekään näy ulospäin. Nyt sen tiedät.

Huomasin juuri, että pienen notkahduksen jälkeen draivini palasi. Se kimposi siitä kiitollisuudesta, jota tällä hetkellä koen. Kiitollisuudesta siihen, että olen saanut käydä läpi kaikki karikot ja tunnehelvetit. Kiitollisuudesta lähimmille ihmisille, jotka ovat minuun uskoneet. Ja kiitollisuudesta jollekin ylemmälle taholle, joka on pitänyt minut kasassa ja fokusoituneena myrskyistä huolimatta. Usko pois, niitä myrskyjä on ollut. Ehkä seuraavaksi on hieman tyynemmän vaiheen aika.

Huomasin myös sen, että kirjoittaminen auttaa aina. Toivottavasti lukeminen auttaa vastaavasti sinua.

Tuomas

DCIM119GOPRO

Paras treeniohjelma – Se mitä nyt toteutat

DCIM118GOPRO

Miten Juhannus hurahti? Vai onko sen vietto edelleen käynnissä? Olitko aktiivinen vai vietätkö sitä ’rentoutuen’ mökillä, tunturissa tai festareilla? Rikkoutuvatko normaalit aktiviteettirutiinisi yleisten juhlien ajaksi? Olen puhunut ja tulen jatkossakin puhumaan paljon aikatauluttomuudesta. Siitä, että hyvinvoinnin parantaminen olisi rentoa, kelloon katsomisen välttämistä, etäisyyksien mittomatta jättämistä, kaikkea tätä. Iso osa kokonaisuutta on se, että se tulee luontevasti. Juuri sillä tavalla kun itse sen itsellesi parhaaksi näet ja koet.

Ei ole olemassa ylivertaista tapaa pysyä kunnossa ja kehittää kuntoa. Tärkeintä on, että aktiivisuutta löytyy: Vain silloin voi kuvitella jaksavansa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Propaganda jopa huvittaa: Tee näin ja olet kunnossa niin ja niin nopeasti. En lue lehtiä, mutta törmäsin tänään yhteen senioreille tarkoitettuun lehteen, jonka kannessa puhuttiin heille suunnatusta ’tehotreenistä’. Mieleni kärsi kovan kolauksen, tulin jälleen kerran hyvin surulliseksi. Mietin, kenen agendaa tässä ajetaan, koska yksilön etu se ei ainakaan ole. Kyseessä on tahallinen päänsekoitustaktiikka. Ajattelu menee liian monimutkaiseksi, yksinkertaiset ratkaisut toimivat paremmin.

Kävele. Vaella. Juokse. Luistele. Nosta painoja. Hiihdä. Souda. Nostele lisää painoja. Pelaa tennistä ja muita pallopelejä. Tärkeintä on se, että teet jotain mikä on monipuolista. Jos sinulla on vaiva, se pitää korjata oikeanlaisella tekemisellä. Jos ryhtisi on puutteellinen, tee jotain sellaista mikä parantaa ryhtiä. Jos sinulla on huonot polvet, ei sinun ole pakko juosta asfaltilla. Jos selkäsi on huono, todennäköisesti omien ja toisten painojen vetäminen maasta ei ole oikea ratkaisu. Minun elämäntehtävä on tehdä sinusta monipuolinen: Sellainen yksilö, joka pysyy koossa. Se, että kannat isoa määrää lihaksia, ei auta sinua kestävyysmielessä. Se, että jaksat kantaa reppuasi maailman ääriin, mutta lihaskuntosi pettää, ei myöskään kuulosta ideaalitilanteelta. Tee mitä teet kunhan teet sen järkevästi.

Tuomas

DCIM118GOPRO