Tiesiks, että sekin on kuulemma alkanut treenaamaan?

ABEEBCC20B71F7AC7D401502AEE00515-01

Onnea vilpittömästi sinulle uusi aktiivisen elämäntavan edustaja! Hienoa, että olet saanut vihdoin kiinni juonesta ja sen päästä. Olet päässyt taipaleesi alkumatkalle tai sitten palasit takaisin polulle, josta joskus harhauduit. Olipa taustasi mikä tahansa, siihen on varmasti syynsä miksi olet juuri siinä tilanteessa missä nyt olet. Siihen on tarvittu paljon työtä, ennen kaikkea mind buildingia. Kerronkin heti tässä kohtaa tärkeimmän ohjeeni sinulle: Rakenna ja keskity aina enemmän mielen kuin pelkän ulkokuoren rakentamiseen. Silloin rakennat pysyvää tornia huojuvan sijaan. Anna kaiken soljua luonnollisesti ilman pakottamista.

Treenaamisesta puhutaan tänä päivänä ikäänkuin se olisi jotenkin must-juttu. Siis etenkin se, että sinun nimenomaan pitää treenata jollakin tietyllä tavalla. Jos et treenaa tai ole jonkin klubin jäsen, olet tippunut kelkasta. Ehei, olet päinvastoin hypännyt sellaisen kelkan kyytiin, jota sinä et itse ohjaa. Olet uponnut trendien syövereihin ja mielestäsi nykyinen toimintamallisi on ainoa, jolla voit hyvinvointiasi parantaa. Kysymys ei ole siitä, etteikö jokin riittäisi tai etteikö kaikki liikkuminen ”olisi kotiin päin”, kysymys on siitä mikä on järkevää kunkin ihmisen pohjimmaisten tarpeiden kannalta. Kehittyykö yksilö vai pyöriikö tämä samaa ympyrää vuodesta toiseen?

Kyllä sinä avuksesi mentoria tarvitset, se on päivänselvä asia. Nimenomaan kokenutta sellaista. Vaikka olisitkin käynyt läpi useitakin valmennuksia ja lukenut netin tarjoamat infopankit toistuvasti. Mikään ei muutu hetkessä. Lapset ja vasta-alkajat ovat niitä, jotka tarvitsevat parhaan mahdollisen ja ammattitaitoisimman avun. Urheilijoita ja kokeneita konkareita ei tarvitse opastaa kädestä pitäen, he ovat yleisesti ottaen jo perillä asioista paremmin ja jos eivät ole, he eivät ole halunneet olla. Itsestäänselvyys ja fakta on se, että tämä (itsensä vireessä pitäminen) on 365-juttu ja hyvinvoinnista tulee huolehtia päivittäin.

Tuomas

DCIM116GOPRO

Natural Way Of Doing Things

DCIM116GOPRO

Ilmiöt kiinnostavat ja niistä puhumisessa ei ole mitään henkilökohtaista.

On taas se aika vuodesta. Muurahaiset kokoontuvat pesillensä. Olkoon nämä pesät sitten tunturikeskuksia, mökkejä tai muita keskittymiä. Alkaa tajuton säpinä, härdelli. Kaikkea pitää ehtiä tehdä: Laskea, väkisinhiihtää, olla sosiaalinen, vetää kännit, palautua känneistä, syödä, juoda ja tehdä kaikki tämä uudestaan niin kauan kun ei enää jaksa. Pitäähän niitä sirkushuveja olla sanoisi joku. Tottakai pitää, ei siinä mitään ja pitäähän itse kunkin saada leipänsä, jotta tämä rakennettu torni ei murtuisi. Mutta dilemma piilee siinä, että ethän sinä todellisuudessa palaudu mistään eikä tämä eroa normaalista arjestasi ollenkaan. Ja siinä ei ole mitään järkeä, katsoit asiaa sitten mistä kulmasta tahansa. Stress over stress, pahin mahdollinen skenaario.

Jos tarvitset lomaa jostakin, jokinhan on selkeästi mennyt pieleen. Mistä otat lomaa, elämästä? Ei elämässä ole off-päiviä. Mikset rakenna kokonaisuutta siten, ettet ole koskaan väsynyt, uupunut tai muuten epävireinen? Esimerkiksi ajatus siitä, että harjoituksen pitää sattua ja tuntua on täysin käsittämätön ja jälkeenjäänyt. Lapinmies sanoo tähän, että solet pösilö! Ja selvä masokistin perikuva. Oleellisinta on pysyä vireessä, olla valmiudessa mihin tahansa fyysiseen askareeseen ja ylipäänsä pystyä päivittäiseen aktiivisuuteen. Jos sinun käsityksesi aktiivisuudesta on prässisarja tai juoksumatolla veivaaminen, olet vielä kaukana atleettisuuden ja luonnollisen tekemisen määritelmästä. Koneiksi ja prässin pukkaajiksihan iso massa toki halutaan muuttaa, mielenkiintoisinta on se missä viipyvät ihmisen kokonaisvaltaista kehitystä palvelevat ratkaisut.

Yksi irvileuka kysyi aiemmin, että mitä luonnollista oli Dorian Yatesin tapaamisessa? Eikö hän ole nimenomaan luonnottomuuden määritelmä? Toimit siis periaatteitasi ja sloganiasi vastaan. Tottakai se on luonnotonta ja typerää toimia miten hän toimi, hän tietää sen itsekin. Eikä hän tekisi sitä koskaan uudelleen missään olosuhteissa. Luonnollista ja arvostettavaa oli kuitenkin se, että hän uskoi omaan visioonsa. Hän ei mennyt massan ja yleisten ulkoa ohjattujen toimintamallien mukaisesti vaan raivasi oman tiensä omalla tavallaan. Visio oli jopa sokea, mutta sen kehitys ja rajojen rikkominen vaatii. Kaikilla ei ole sitä visiota eikä tarvitsekaan olla: Silloin sitä ei kannata pelkän individualismin aikakauden (lue: sosiaalisen median) luoman mahdollisuuden vuoksi edes yrittää. Pyörän uudelleen keksimisen yrittäminen ja massan seuraaminen ei ole järkevää.

Vilkaiseppa joskus pihallesi ja seuraa eläinmaailman touhuja. Vai oletko liian kiireinen siihen? Huvittuneena seuraan sivusta tätä kilpajuoksua.

Tuomas

20160326_094233-01