Haukataan sitä happea

Saahan sitä aina luulla, että talvi on ohi. Täällä vuorilla ilmasto tekee kuitenkin jatkuvasti tepposiaan: Viime viikolla lämmöt oli yli 20, nyt koko kylä on lumen peitossa ja vuoret näyttävät todella hienoilta. Mutta mitä minä säästä puhun, enhän minä mikään meteorologi ole ja elettävä on olosuhteista riippumatta: Ilmasto muuttuu jatkuvasti ja siihen on adaptoiduttava no matter what. Niinhän se on liikkumisenkin suhteen, ei voi ottaa taukoja vaikka taivaalta sataisikin Lapinleukuja terä edellä.

Talvi on ollut observoinnin aikaa: On tullut tehtyä markkinointivideo hotellille, suunniteltua tuote kuosiin, kaivettua valtavasti kontakteja ja infoa miten tämä homma todellisuudessa pyörii. Mikään ei opeta paremmin kuin tapahtumien keskiössä eläminen ja nyt tiedän tarkalleen mikä toimii ja mikä ei varmasti toimi. Turismi on yleisesti ottaen hyvin yksinkertaista ja se mitä itse tuon pöytään, on hieman kompleksimpaa: Siihen liittyy auttamisen, liikkumisen ja luonnon lisäksi ideologia siitä miten kaikki tulisi toteuttaa.

Valmistaudun tällä hetkellä viikonlopun treenileiriä varten, jossa tarkoitus on näyttää ihmisille monipuolisen liikkumisen hyödyt. Kaikki on hiottu viimeistä yksityiskohtaa myöten kuntoon ja mieli voi siltä osin relaksoitua. Se onkin usein helpommin sanottu kuin tehty: Hotellielo ja pienehkö laakso on tuonut minut siihen pisteeseen, että tarvitsen luovan tauon. Ilman nettiä, ilman somea, ilman artikkeleita, ilman videoita, ilman mitään. Se tauko alkaa Fitfashionin osalta nyt.

Kun palaan kirjoittamisen pariin toukokuun lopulla, minulla on käsissäni seuraavia asioita: Tuoreita perspektiivejä, terävämpiä suunnitelmia, rennompi mieli, levänneempi keho muutamia asioita mainitakseni. Minä tarvitsen tätä, hotelli tarvitsee tätä, kylä tarvitsee tätä, kumppanit tarvitsevat tätä, perheeni tarvitsee tätä. Keho ja mieli tietävät milloin luovan tauon aika on, sinun vaan pitää huomata nuo merkit. Ei, en ole väsynyt, vaan olen todella innoissani tauosta ja tulevien kuukausien tuomista jutuista.

Nyt on aika antaa luonnon ja rauhan näyttää minulle se oikea suunta ja siirtää ego lopullisesti syrjään. Se minkä luulet olevan oikea tie ja tapa tehdä asioita ei välttämättä sitä ole.

I’ll be back,

Tuomas

Terveenä pysymisen taito

Olen kirjoittanut usein siitä, miten tärkeää on pysyä terveenä ja vapaana vammoista. Se on se perusedellytys, jonka varaan kaiken fyysisen tekemisen tulisi aina perustua. Lähtökohtahan on seuraava: Jos olet sairaana tai pää kainalossa, et pysty harjoittelemaan. Se on fakta. Ja kun et pysty harjoittelemaan, menetät sitä kaikkein tärkeintä eli aikaa. Vaikka toipuisitkin vammasta sataprosenttisesti, aikaa et saa koskaan takaisin.

Olen säästynyt itse melko hyvin erilaisilta vammoilta, vaikka keholle todella kovia lajeja on tullut aina harrastettua. Reilu kymmenen vuotta sitten kaikki oli kuitenkin katketa kertalaakista, kun kiekkojoukkueeni sykemittausjärjestelmä paljasti yli 250 lyönnin sykepiikkejä. Ne ovat juuri niitä kuolettavia, joista saa joskus lukea ja joita ei nuorimies huomannut. Syyksi paljastui sydänlihastulehdus, vieläpä kahtena keväänä peräkkäin. Mikä niihin johti? Se etten osannut kuunnella itseäni vaan halusin pelata väkisin puolikuntoisena.

Selvisin tehohoidoista ja yli 4kk:n harjoittelutauoista. Kaikki muuttui. Näiden kovien oppien jälkeen en itse eikä kukaan mentoroitavani ole koskaan harjoitellut sairaana tai vamma päällä. Syynä on yksinkertaisesti se, että kaikki lähtee terveydestä: Ilman sitä ei ole jatkumoa eikä tulevaisuutta. Tähän ajattelumalliin pitää oppia, näköjään omalla kohdallani se oli kantapään kautta. Parempi kuitenkin näin, sillä Siperia opetti ja voin nyt jakaa tätä oppia eteenpäin.

Kehoa voi ja pitää oppia kuuntelemaan ennen kuin se on liian myöhäistä.

Tuomas