Mulla on nälkä

Tämä teksti on kirjoitettu lisäämään draivia jokapäiväiseen tekemiseesi. On tärkeää, ettet käännä heti lämpöä isommalle kun tulee kylmä.

Oli entinen elämä. 10 hienoa vuotta kuntovalmennuksen parissa: Niistä hetkistä nautin jokaisesta, ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna. Sitten nälkä katosi. Kaikki oli liian helppoa: Ei sinänsä ihmisten auttaminen, mutta kaikki sen ympärille liittyvä. Se oli rutiininomaista ja minun keskimmäinen nimi ei ole rutiini. Tarvitsen vaihtelua, dynaamisuutta ja uusia ärsykkeitä. Siitä se lähti, muutos parempaan ja isompaan.

Kenties ajattelin, että tässäkö tämä nyt on. Elämä. Olin jo nähnyt paljon, mutta en halunnut sitä samaa mitä ennenkin. Halusin kehittyä ihmisenä ja viedä itseni todelliselle epämukavuusalueelle. Vähän minä tiesin mitä se epämukavuus todellisuudessa tulisi olemaan. Kyllä, kaikki on hienoa, siistiä, nättiä, organisoitua ja osittain aivan överiä täällä Sveitsissä. Mutta sen takia en ole täällä. En etsi helppoa elämää, vaan etsin uutta auttamisen tasoa. Minusta näin meidän jokaisen tulisi tehdä.

Pitää pystyä parempaan. Pitää pyrkiä parempaan. Ainoa tapa, jolla siihen tilaan pääsee, on riisua itsensä totaalisen alasti. Nousta vuorelle ilman vettä, nähdä konkreettisesti nälkää ja kestää epävarmuutta. Hetkinen, mistä nyt on kysymys? Siitä, että täytyy menettää nälkä ja monia muitakin asioita elämässä, miten sitä muuten voisi arvostaa perusasioita? Minut tämä Alppimatka on kasvattanut uudelle tasolle ja uskallan ja annan itselleni luvan ajatella isosti.

Täytin reilut 2 viikkoa sitten 38 vuotta enkä aio tuhlata aikaani pienesti tekemiseen enää koskaan. Haluan että kuljet vierelläni, et perässäni.

Tuomas

Joka aamu uuteen taistoon

Olen taistelukentällä. Vieraalla maalla vieraana tekijänä. Totaalisen ulkopuolisena. Omassa hotellivankilassani. Tieto siitä mitä enemmän, järkevämmin ja ennen kaikkea paremmin asiani täällä hoidan, sitä enemmän vapautta luon itselleni ja voin olla missä haluan ja miten haluan. Eniten haluan olla perheeni kanssa ja petrata yhteisiä juttuja. Tämä on minun uhraukseni.

Joka aamu kun avaan silmäni, hyppään tälle taisteluareenalle. Olen kuvainnollisesti alasti, siitä tilasta pidän. Mitä se saa aikaan on se, että sinua ei kiinnosta ihmisten hämmästely, pohdinta, puheet. Ei ollenkaan. Sinua kiinnostaa ainoastaan selvittää kuka on se henkilö, joka uskoo, luottaa ja ymmärtää noita sinun juttujasi. Kaikki muu tohina ja puhe ympärillä on toissijaista, haluan tietää kuka sinä olet ja miten voin sinua auttaa.

Kaikki meistä tarvitsevat apua. Toiset fyysistä, jotkut henkistä, kenties rahallista. Minun apu sinulle on kombinaatio luontoa, matkailua ja hyvinvointia kokonaisuutena. Ymmärrän kyllä hyvin, että voi olla pelokasta pysähtyä ja miettiä elämän kulkua ja omia tekemisiä. Mutta kun sen tekee, on avoin ja kuuntelee, ei enää koskaan halua palata edelliseen. Ehkä tämä on sitä muutosjohtamista, mene ja tiedä. Mutta muutos omassa toiminnassa parempaan ei voi olla koskaan huono asia.

Tuomas